Psalmit
Toinen kirja

42 PSALMI.

Maanpakolaisen ikävöiminen Herran huoneeseen.

Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. 1 Aikak. 6:22. 9:19.

2. Niinkuin peura halajaa vesipuroille,
niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.
3. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa.
Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen? Ps. 63:2. 84:3.
4. Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin,
kun minulle joka päivä sanotaan:
"Missä on sinun Jumalasi?" Ps. 79:10. 80:6. 102:10.
5. Näitä minä muistelen
ja vuodatan sydämeni:
minä kuljin väentungoksessa,
astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen
riemun ja kiitoksen raikuessa
juhlivasta joukosta. Ps. 27:4.

6. Miksi murehdit, minun sieluni,
ja olet minussa niin levoton?
Odota Jumalaa.
Sillä vielä minä saan häntä kiittää
hänen kasvojensa avusta. Ps. 43:5.
7. Minun Jumalani,
minun sieluni on murheellinen minussa,
sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla,
Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella. 5 Moos. 3:8.
8. Sinun koskiesi pauhussa
syvyys syvyydelle huutaa,
kaikki sinun kuohusi ja aaltosi
käyvät minun ylitseni. Ps. 69:3. 88:8.
9. Päivällä Herra säätää armonsa,
ja yöllä minä hänelle veisaan
ja rukoilen elämäni Jumalaa. Ps. 92:3.
10. Minä sanon Jumalalle, kalliolleni:
"Miksi olet minut unhottanut?
Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa,
vihollisen ahdistamana?" Ps. 13:2. 43:2.
11. Minun luitani jäytää,
kun viholliseni minua häpäisevät,
sanoen minulle kaiken päivää:
"Missä on sinun Jumalasi?" Ps. 115:2.

12. Miksi murehdit, minun sieluni,
ja miksi olet minussa niin levoton?
Odota Jumalaa.
Sillä vielä minä saan kiittää häntä,
minun kasvojeni apua, minun Jumalaani. Ps. 43:5.