1 LUKU.

Kuinka istuukaan yksinänsä
tuo väkirikas kaupunki!
Kuinka onkaan lesken kaltaiseksi tullut se,
joka oli suuri kansakuntien joukossa!
Ruhtinatar maakuntien joukossa
on tullut työveron alaiseksi.
2. Se katkerasti itkee yössä,
ja sillä on kyyneleet poskillansa.
Ei ole sillä lohduttajaa
kaikkien sen rakastajain seassa.
Uskottomia ovat sille olleet kaikki sen ystävät,
ovat sille vihamiehiksi tulleet. Ps. 38:12. Jer. 13:17.
3. Juuda on siirtynyt maastansa
kurjuutta ja työn kovuutta pakoon.
Se istuu pakanakansain seassa
eikä lepoa löydä.
Kaikki sen vainoojat saavuttivat sen,
kun se oli ahdistuksien keskellä.
4. Siionin tiet surevat,
sillä juhlilletulijoita ei ole.
Kaikki sen portit ovat autioina,
sen papit huokailevat,
sen neitsyet ovat murheissaan,
ja sillä itsellään on katkera mieli.
5. Sen viholliset ovat voitolle päässeet,
sen vihamiehet menestyvät.
Sillä Herra on saattanut sen murheelliseksi
sen rikkomusten paljouden tähden.
Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen
vihollisen vieminä.
6. Mennyt on tytär Siionilta
kaikki hänen kauneutensa.
Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat,
jotka eivät laidunta löydä;
he kulkivat voimattomina
vainoojan edessä.

7. Jerusalem muistelee
kurjuutensa päivinä ja kodittomuudessaan
kaikkea kallisarvoista, mitä sillä oli
muinaisista päivistä asti.
Kun sen kansa sortui vihollisen käsiin
eikä sillä ollut auttajaa,
katsoivat viholliset sitä
ja nauroivat sen turmiota. Jes. 64:11.
8. Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt,
sentähden se on saastaksi tullut.
Kaikki, jotka sitä kunnioittivat, halveksivat sitä nyt,
kun ovat nähneet sen alastomuuden.
Itsekin se huokaa
ja kääntyy poispäin. Jes. 47:3. Jer. 13:22,26. Naah. 3:5.
9. Sen tahrat ovat sen liepeissä.
Se ei ajatellut, mikä sille tuleva oli,
ja niin se sortui hämmästyttävästi.
Ei ole sillä lohduttajaa.
Katso, Herra, minun kurjuuttani,
sillä vihamies ylvästelee. Jes. 47:7.
10. Vihollinen levitti kätensä
kaikkia sen kalleuksia kohti.
Niin, sen täytyi nähdä,
kuinka pakanat tunkeutuivat sen pyhäkköön,
ne, jotka sinä olit kieltänyt
tulemasta sinun seurakuntaasi. 5 Moos. 23:3. Neh. 13:1. Ps. 79:1. Hes. 44:9.
11. Kaikki sen kansa huokaa etsiessänsä leipää:
he antavat, mitä heillä kallista on, ruuasta,
saadakseen nälkänsä tyydytetyksi.
Katso, Herra, ja näe,
kuinka halveksittu minä olen.

12. Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat?
Katsokaa ja nähkää:
onko kipua, minun kipuni vertaista,
joka on minun kannettavakseni pantu,
jolla Herra on murehduttanut minut
vihansa hehkun päivänä? Jes. 13:13.
13. Hän lähetti tulen korkeudesta minun luihini
ja kuritti niitä.
Hän viritti verkon minun jalkaini
varalle,
hän pani minut peräytymään,
hän teki minut autioksi,
ainiaan sairaaksi.
14. Hänen kätensä sitoi minun rikosteni ikeen:
ne kiedottiin yhteen,
tulivat minun niskalleni;
hän saattoi horjumaan minun voimani.
Herra antoi minut niiden käsiin,
joita minä en voi vastustaa. Ps. 31:11.
15. Herra hylkäsi kaikki minun urhoni,
joita minun keskuudessani oli;
hän kutsui kokoon juhlan minua vastaan
murskatakseen minun nuorukaiseni.
Herra polki viinikuurnan
neitsyelle, tytär Juudalle. Jes. 63:3. Valit. 2:22.

16. Näitä minä itken,
minun silmäni, silmäni vuotaa vettä;
sillä kaukana on minusta lohduttaja,
joka virvoittaisi minun sieluani.
Hävitetyt ovat minun lapseni,
sillä vihamies on väkevä. Jer. 14:17.
17. Siion levittää käsiänsä:
ei ole hänellä lohduttajaa.
Herra on nostattanut Jaakobia vastaan
sen viholliset joka taholta;
Jerusalem on tullut saastaksi
heidän keskellänsä.

18. Vanhurskas on hän, Herra;
sillä hänen käskyänsä vastaan
minä olen niskoitellut.
Kuulkaa, te kansat kaikki,
ja katsokaa minun kipuani:
minun neitsyeni ja nuorukaiseni
ovat vankeuteen menneet. Dan. 9:7.
19. Minä kutsuin rakastajiani:
ne pettivät minut.
Minun pappini ja vanhimpani
ovat kuolleet kaupungissa,
kun he etsivät ruokaa
tyydyttääkseen nälkäänsä.
20. Katso, Herra, kuinka ahdistettu minä olen,
minun sisukseni kuohuvat,
sydämeni vääntyy rinnassani,
sillä minä olen ollut ylen uppiniskainen.
Ulkona on miekka minulta riistänyt lapset,
sisällä rutto. 5 Moos. 32:25. Jes. 16:11. Valit. 2:11. Hes. 7:15.
21. He ovat kuulleet, kuinka minä huokailen.
Ei ole minulla lohduttajaa.
Kaikki minun vihamieheni
ovat kuulleet minun onnettomuuteni;
he iloitsevat, kun sinä olet tämän tehnyt:
sinä olet antanut tulla sen päivän,
jonka olit ilmoittanut.
Mutta käyköön heidän samoin kuin minun. Jer. 50:10,29. 51:24.
22. Tulkoon kaikki heidän pahuutensa
sinun kasvojesi eteen,
ja pane heille kannettavaksi se,
minkä olet minulle pannut
kaikkien minun rikoksieni tähden.
Sillä monet ovat minun huokaukseni,
ja minun sydämeni on sairas. Jer. 8:18.